ensin nyt jatkan tarinaani niinkuin eilen lupasin :D

 

                                                                   Aavehevonen

                                                                       osa 6

Oli kulunut varmaan jo monta tuntia. Ajantajuni oli mennyt tyystin pois. Miehet vain pelasivat korttia.Kuinka joku voi jaksaa pelata samaa tylsää peliä tunnista toiseen. Minä en siihen pystyisi.

Meni vielä varmaan noin tunti tai siltä se ainakin tuntui ennen kuin miehet lähtivät johonkin. Yksi katsoi minua ja muistion... muistin hänet jostain! Nyt muistan! Olin 2 . lk ollut kaupassa ja juuri maksanut kun tuo sama mies tuli ryöstämään kauppaa. Olin ainut joka selvisi sillä mies ei huomannut minua. Ja tuossa se vaarralliseksi sanottu mies oli. 

Hyppäsin heti pystyyn kun ovi lyötiin kiinni ja juoksin ovelle jos se olisi vaikka jäänyt auki. Painoin käteni ja painoin rivan alas. Mutta... mutta ovi oli lukossa. Melkein purskahdin itkuun harmista. Tähyilin ympärilleni mutta näin vain pienen ikkunan josta en ikinä mahtuisi. Lysähdin istumaan ja nojasin seinää vasten. En ikinä pääsisi pois täältä! En edes tehnyt muuta kuin auttanut sitä mystistä hevosta pakoon. Luulen vain kylläkin että se on pelkästään kuvan kaunis arabi josta joku on keksinyt aavehevosen tarun. 

Kuuntelin. Miehet tulisivat minä hetkenä hyvänsä. Kuinkakohan huolissaan äiti ja isäkin olivat! Nousin ja ajattelin että olen jo kaukana täältä kun miehet tulevat!

 

 

toivottavasti piditte ja sitten vaihteeksi pitkästä aikaa KUVIA! niitä ei olekaan ollut hetkeen :D

 

 

ja tässä nämä hienot kolme kuvaa xD

 

huomenisiin en ole varma jatkanko huomenna riippuu olenko saanut keksittyä lisää c8